Sukuhistoria

Sukunimien ja sukujen tutkija Jarmo Paikkala on esittänyt, että sukunimi Laukkanen juontaisi juurensa vanhasta etunimestä Laukka, joka on Laurin aikaisempi, nyt jo käyttämättömäksi jäänyt etunimen muoto. Laukka taas olisi syntynyt sanasta Laurentius, joka on alunperin ollut latinaa ja on tarkoittanut laakerinlehdillä seppelöityä. Pyhä Laurentius on ollut muun muassa miilun- ja kaskenpolttajien suojeluspyhimys.

Alunperin ihmisillä oli ainoastaan kutsumanimi. Laukkanen ei ensin ollut varsinaisesti sukunimi, vaan nimellä osoitettiin henkilön kuuluvan tiettyyn sukukuntaan. Tätä sukukuntaa kutsuttiin sen vanhimman patriarkan kutsumanimen mukaan. Laukan poika tai tyttö ja Laukan sukuun kuulunut olisi ollut Laukkain. Suvun jäsenellä oli tiettyjä nautinta- ja perimysoikeuksia. Aikojen myötä Laukkain muuttui Laukkaseksi. Muitten savolais-karjalaisten sukunimien tavoin myös Laukkanen on muuntunut suvun yksilöitten periytyväksi sukunimeksi.

Paikkalan mukaan Laukkasten suvun voi olettaa syntyneen keskiajalla 1200-luvun jälkipuoliskolla Laatokan ja Saimaan välisellä alueella ja levinneen vesistöjä pitkin ensin Sääminkiin, jota voidaan pitää sukumme savolaisena kantakotina, ja sieltä ympäri Suomen.

Erityisen runsaasti Laukkasia on kuitenkin ollut Pielavedellä. Siellä asui ennen viime sotia Laukkasia miesmääräisesti enemmän kuin missään muussa Suomen pitäjässä. Pielaveden Laukkalan kylässä Laukkasia on esiintynyt jo 1500-luvun puolivälistä lähtien.